Hallaa, kynttilän valoa, talven tuhoja ja uutta yritystä

Viljelyt tuntuivat tänä vuonna lähtevän mukavasti liikenteeseen, mutta pientä takapakkia tuli siinä Helatorstain jälkeisellä viikolla kunnon hallan muodossa. Kun parhaimmillaan painuttiin useampia asteita pakkasen puolelle, niin ei paljoa naurattanut. Viljelylaatikoiden suhteen ei voinut muuta kuin toivoa parasta ja kasvihuoneen viljelysten osalta oli sisämajoitusta yön ylitse. Toki leudompien öiden osalta yrtit yms. saivat nauttia kasvusta tunnelmallisesti kynttilän valossa. Tuikkukynttilöiden määrä taloudessa väheni mukavasti.
Kasvihuoneen osalta onnistuttiin ja myös viljelylaatikoidenkin osalta näyttää ihan hyvältä tai ainakin kohtuulliselta.

Toisen viiniköynnöksen hankinta oli jo viime vuonna mielessä ja tänä keväänä se sitten realisoitui, kun vanhemman on tarkoitus muuttaa kasvihuoneesta lopulliseen paikkaansa. Shoppailin samaa laatua, sillä rypäleet olivat kyllä maukkaita ja mehukkaita, joskin aika pieniä. Samalla reissulla mukaan tarttui myös iso läjä tomaatintaimia, kun oli 3/10e tarjouksella.

 

Talven tuhot osuivat myös näille maille, vaikka tähän asti on onnistuttu välttämään. Paljon kukkia yms. pensaita meni. Ne tietty harmittaa, mutta en tiedä kumpi oli suurempi harmitus, viiniköynnös vai parsat. Tänä vuonna olisi ollut odotettavissa kunnon satoa parsoista, mutta sinne meni. Niin ja se viiniköynnös oli tosiaan se, jonka oli tarkoitus muuttaa kasvihuoneesta ulos. Näiden ohessa meni myös mintut, joten mojitot pitää vähäksi aikaa unohtaa. Tuo oli oikeastaan puoliksi onnikin sillä minttu oli melkoisesti levinnyt, joskin sallituissa rajoissa, mutta harmittaa silti.

Viljelyitä ja viljelylaatikoita

Viljelylaatikot taitavat olla tämän kesän the juttu, sillä aika monella pihalla niitä näyttää nyt olevan. Tuo oli toki itselläkin mielessä jo pidemmän aikaa, mutta en raaskinut maksaa yhdestä laatikosta paria kymppiä. Tori tuli tarkkaan katsottua läpi ja useasti. Kyllähän niitä siellä oli tarjolla ja ihan järkevään hintaankin. Sijainti vain oli huono. Pelastus saapui Bilteman mainosten myötä ja siellä tarjottiin niitä kympin sopusuhtaiseen hintaan. Ei muuta kuin shoppailemaan.

Laatikot sijoittautuivat kasvihuoneen viereen sille väärälle puolelle, mutta se parempi puoli oli jo varattu. Multaa piti hakea peräkärryllinen ja pieni pettymys mullan suhteen tuli, sillä ei se nyt ihan sellaista multaa ollut kuin olisin halullut. Sekaan kompostia, niin kasvu on taattu(?). Toiseen laatikkoon tuli salaatti ja tilliä ja toiseen avomaakurkkua. Harso päälle ja parasta toivomaan.

Vaikka viime vuonna vannoin, että tänä vuonna en laita siemenistä asti muuta kuin korkeintaan yrttejä, niin ei se sitten ihan pitänytkään. Basilika ja rukola olivat jo sisällä aloittaneet kasvutaipaleen, mutta kun ne kasvihuoneeseen pääsivät, löysivät ne seuraksi vielä vähän lisää rukolaa ja kasvihuonekurkkua sekä salaattia. No, salaatti toki oli ohjelmassa muutenkin, sillä se on yksi niistä varmoista onnistujista. Kurkku tuli mukaan lähinnä sen vuoksi, että löysin vielä viime vuotisia kurkunsiemeniä ja päiväystä lupailivat, niin ei muuta kuin maahan ja katsotaan miten käy.

Varhainen lintu madon nappaa...

... ja aikainen viljelijä sadon korjaa.

Sopivasti tänään aamulla tuli radiosta uutinen missä kerrotttiin, että Varsinais-Suomessa; Naantalissa ja Paraisilla on jo perunat kylvetty ja uusia pottuja on lupa odottaa ylioppilasjuhliin.

Lakkiaisia ei meidän taloudessa vielä muutamaan vuoteen vietetä, mutta voi niitä uusia perunoita muutenkin nauttia. Nyt vain sitten pitää jänskättää ketä nostaa sadon ensimmäisenä, ne ammattiviljelivät vai tämä pienviljelijä.

Maanantaina tuli laitettua koko "pelto" täyteen perunaa eli kaikki neljä säkkiä. Ihan perinteisellä sekoituksella, joskin mittasuhteet olivat hieman erit kuin edellisinä vuosina. Tuo johtui vain siitä, että sitä vanhaa multaa oli melkoisesti jäljellä ja kun siihen laittoi kompostista multaa, niin kaupan multaa ei mennyt kuin nimeksi.

Tuo vanha multa on peräisin lehtikompostorista, jonka purin viime syksynä tai lähinnä vaihdoin paikkaa ja sitä varten se piti tyhjentää. Neljä vuoden ajan siihen oli kertynyt lehtiä, joten pohjalta löytyi paljon multaa. Ei toki kaikki säästynyt perunapusseihin, vaan osa meni heti käyttöön.

Perunat säkkeihin, taas

Muiden viljelysten osalta mennään aika helpolla, vain yrtit ja salaatit tulee siemenistä, mutta tomaatit ja kurkut sitten valmiina taimina. Yrteistä lähdettiin etenemään rukolalla ja basilikalla jo reilu viikko sitten (20.3.) ja ovat pinnan päälle pääsivät parissa päivässä. Onko siis nyt lupa odottaa isoa satoa (ja mukavaa lisää salaatteihin)?

Tällä kertaa vain 3 x basilika ja 3 x rukola

Mihin jäi vuosi 2015???

No, ei ainakaan unelmille tai no, ehkä vähän.

Perinteisellä kaavalla liikenteeseen kaikesta hyvästä ja uudesta huolimatta.
Perunat toimivat jälleen, kahden sadon taktiikalla. Salaattia tuli mukavasti ja välillä jopa enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Siihen se sitten jäikin, melkein. Shoppailin Tori.fi:stä altakasteltavan altaan muutamalla kympillä (?), no ei se kuitenkaan kallis ollut verrattuna jos sen olisi kaupasta ostanut. Oikein toimiva ratkaisu sen automaattikastelujärjestelmän lisäksi. Niille oli tarvetta, kun kolme viikkoa kesästä yhtä soittoa matkoilla asetti toki haastetta, mutta ei ylitse pääsemätöntä.

Ajatuksena taisi olla, että nyt tulee yrttiä ja muuta. Ei tullut. Vain se peruna ja salaatti. Pitäisiköhän mainita kolmannen kerran vielä. No, noiden lisäksi minttua tuli (=> mojito) ja marjoja pensaista. Oli toki kasvihuoneessa tomaattia ja kurkkuakin kasvamassa ja kun tuo viimeksi haasteena ollut kastelukin oli kai taklattu, niin satoa olisi ollut odotettavissa. No, odottavan aika oli pitkä ja pettymystä täyttä. Ehkä sen kolmannenkin käden sormet olisi tarvittu laskemaan koko kauden sato, siis jos lasketaan ne ihan pienetkin tompat. Kurkku, monta lupaavaa alkua ja joista jokainen "kuihtui" kesken kaiken. Ei siis edes pienen pientä maistiaista. Hurraamisen aiheet vähissä koko satokaudella.

Pettymyksestä huolimatta suurta tunnetta kuitenkin oli. Viiniköynnös tuotti ensimmäisen sadon ja melko runsaan, määrällisesti ei kooltaan. Olivat kyllä hyviä ja maukkaita, mutta kun koko oli melko pieni, niin kivi näytteli vähän liian suurta roolia. Ensi vuonna köynnös sitten siirtyy ulkoilmaan ja lopullisella paikalleen (hieman tuo rakennusprojekti kesti). Ehkä kuitenkin hankin uuden köynnöksen kasvamaan. Eikö kaksi köynnöstä ole jo viinitilan merkki?

Perinteiset potut "tulella". Takana kasvihuoneen ulkopuolella reunakivialtaassa minttu kasvaa.

Siellähän ne pienen pienet rypäleet ovat.

Ensi vuonna, suunnitelmat ovat suuria, jälleen lienee hyvä todeta ettei ihan liiaksi pääse leijumaan. Perunat ja salaatit ovat tuttua ja varmaa, joten niistä ei luovuta. Tomaatin osalta uskon jo nyt useamman vuoden kokemuksella, osta valmiit taimet, jos haluat satoa. Näin myös teen. Yrttejä sen sijaan kasvatetaan siemenistä lähtien. Shoppailtuna on jo rukolaa ja basilikaa, ovatko ne yrttejä? No, jokunen muukin on mielessä. Suurin muutos tulee kuitenkin kasvihuoneen ulkopuolelle, enkä tarkoita parsaa, joka on tuleva kesänä korjuukypsää, vaan suota ja viljelylaatikkoja.
Suolla tulee kasvamaan joko hillaa tai karpaloa. En vielä tiedä. Suon tekoon bongasin ohjeet Meidän talo -lehdestä vuonna 2013 ja sitten viljelylaatikoihin tulee ihan perinteisesti tilliä ja persiljaa. Avomaankurkkukin on mietinnässä. Suunnitelmia siis ainakin piisaa ja vähän rakenteluakin. Ehkä suurimpana lupauksena voisi antaa, että blogi tulee päivittymään hieman aktiivisemmin. Se lupaus on onneksi helppo pitää :-)

Perunoita, perunoita

Kevät on mitä ilmeisemmin hyvin ajoissa ja toivoa tietenkin sopii ettei sitä takatalvea tule. Vähän jo tuossa olen miettinyt mitä ja missä järjestyksessä kasvihuoneen antimia laitetaan itämään. Takaraivossa kuitenkin vielä vähän on muistissa viime kevään kokemukset, jolloin "ensimmäisen erän" vie yöpakkaset. Ehkä vielä muutama päivä.

Perunoiden suhteen kuitenkin aktivoiduin eilen, jollei muuten, niin voi ainakin sanoa, että laitoin perunat maahan jo maaliskuussa. Totuttuun tapaan vanhaa multaa, kompostimultaa sekä uutta multaa sekaisin säkkeihin ja varastossa idätyksessä olleet perunat multiin. Säkit kasvihuoneeseen kasvamaan. Viime kesän kokemukset olivat hyviä eikä oikein jatkojalostustakaan niihin keksinyt. Saa nähdä koska ensimmäiset oman maan potut saadaan nautittavaksi.

Säkit mullitettu. 1/3 osaa vanhaa multaa, 1/3 osaa kompostiamultaa ja 1/3 osaa uutta multaa.

Mukula mullassa. Pienempään säkkiin kolme ja isompaan neljä.

Kuukauden päivät itämässä olleet mukulat. Kovin pienet ovat vielä idut.

Neljä säkkiä perunaa. Saavat siirtyä ulkoilmaan, kun muut "asukkaat" saapuvat kasvihuoneeseen.

Taisin mainita jossain bloggauksessa, että kerron niistä perunasäkeistä, joten tässä tämä nyt.
Kun pihaa laitettiin ja puita istutettiin, niin ne tulivat puutarhaliikkeistä mustissa "säkeissä". En suinkaan heittänyt näitä säkkejä roskiin, vaan kierrätin ne parempaan käyttöön. Ensimmäisenä kesänä istutin niihin perunoita, en hetken mielijohteesta, sillä olin lukenut jostain artikkelin perunoista, joita kasvatettiin ämpäreissä. En toki halunnut uhrata ämpäreitä moiseen, kun olisi pitänyt laittaa reikiä pohjaan, vaan käytin noita kangas-muovisäkkejä. Multaa säkkeihin ja sopivasti idänneet perunat sekaan. 3-4 perunaa per säkki. Satoa tuli mukavasti, joten kokeilu ei jäänyt kokeiluun.

Viime vuonna jatkokehittelin asiaa. Tein monta asiaa eritavalla. Huhtikuussa jo idätetyt perunat multiin. Multaa jatkettiin kompostimullalla. Säkit kasvihuoneeseen alkukasvatukseen ja sieltä pois vasta, kun muut kasvihuoneasukkaat halusivat muuttaa sinne. Lakkiaisiin olisi jo saanut omia perunoita, mutta tyydyin vain varmistamaan asian ja annoin niiden kasvaa vielä. Tosin kaikki perunat tuli syötyä kesäkuussa. Edellisvuonna laitoin säkkeihin perunoiden jälkeen salaattia, mutta tällä kertaa uusi kierros perunoita. Loppuvuodessa syötiin taas uusia perunoita. Ei pöllömpää, kaksi satoa.

Kesän 2013 satoa.

Kesän 2013 satoa.

Kohti kevättä

Sanotaan, että talvi yllätti autoilijat, mutta nyt taitaa olla niin, että kevät yllättää puutarhurit. Positiivisessa mielessä se ainakin yllätti, kun tänä vuonna ei tarvinnut koettaa saada Tuijien ympäriltä lunta pois, jotta saisi suojapeitteet paikoillaan. Pitkään myös mietin, että tarvitaanko moisia tänä vuonna lainkaan tai ainakaan vanhemmille Tuijille. Tässä kohtaa pelattiin kuitenkin varman päälle ja viritettiin vanhat suojaverkot viime viikolla paikoilleen ja sitten uusien Tuijien suojaverkot tuli käytyä shoppailemassa. Kolme kappaletta (2,4 x 3,6 m tai jotain) suojaverkkoja 12 eurolla ei tuntunut pahalta.

Lumeton asennus

Vähän oli vanhat verkot pieniä näille vanhoille Tuijille, mutta ajanee asian tänä keväänä ja ensi keväänä siirtyvät sitten pienempien Tuijien päälle ja näitä varten kaivetaan ompelukone esiin. Perjantain-lauantain pieni tuulenpuuska teki sitten sen, että sai vähän etsiä mihin kaikkialle verkot olivat lennelleet ja asentaa ne sitten uusiksi. Nyt laitettiin verkkojen painoiksi reunakivia, joita tuossa kuvassa näkyy talon seinustalla.

Suojaverkkojen oston yhteydessä pysähdyin myös siemenhyllyn luokse ja matkaa tarttui kymmenen pussia. Ok, oli tarjous, jossa viisi pussia sai 4 eurolla, muistaakseeni. Jos viime vuosi oli tomaattipainoitteinen, niin nyt lähdetään sen suhteen maltillisemmin liikenteeseen. Yrtit ovat tänä vuonna suosiossa ja sitten myös edellisvuoden kokeilut uudestaan. Tähtäimessä on mehevät vesimelonit (jäivät viimeksi pieniksi, mutta maukkaiksi) ja isot kurpitsat.

Työteliäs ja kirjoittamaton vuosi takana

Vuosi 2013 oli kovin kaksijakoinen. Innostus oli suurta ja oltiin hyvissä ajoin liikenteessä. Ehkä vähän liiankin innoissaan ja rohkeasti vietiin kasvit ulos. Luonto oli erimieltä ja vie taimet mennessään. Tähän viittasinkin jo elokuun Tomaatteja-kirjoituksessa. Tuosta pienestä vastoinkäymisestä huolimatta tomaattisato oli hulppea. Taimia nelisenkymmentä ja kaikki tuottivat satoa mukavasti. Oli kirsikkaa, luumua, terttua, yms. Useita lajikkeita ja siinä oli myös se virhe, kun en "jaksanut" merkitä riittävän hyvin, mikä oli mikäkin taimi. Mutta tärkeintä oli, että tuoreita tomaatteja sai syödä päivittäin.
Taimien merkitsemiseen oli "pettämätön" järjestelmä. Jokaisessa purkissa oli maito/mehutölkeistä leikattu liuska, johon oli kirjattu numero ja nämä numerot oli listattu erillisessä listassa. Toimi hyvin, mutta loppukaudesta numerolaput olivat vettyneet eikä aina ollut ihan varma, mikä siinä luki.
Kaksijakoinen oli ehkä huono avaus tälle tekstille, sillä ainoa missä jäin jälkeen ajatuksista oli blogin kirjoitus.

Jos edelliseen vuoteen vertaa, niin viime vuonna oli kovin paljon sumppeampi valikoima. Jos nämä kaksi vetää yhteen, niin saa ehkä sen kultaisen keskitien ja se on se, mitä lähdetään tänä vuonna tekemään. Vähän tomaatteja, pari kurkkua, erilaisia yrttejä (näihin olisi tarkoitus panostaa) sekä ehkä jotain mielenkiintoista kokeilua, kuten edellisvuoden vesimelonit ja kesäkurpitsat. Yrteille on tarkoitus rakentaa moniportainen teline muuten muut saavat tyytyä maassa oleviin purkkeihin.
Kastelu oli viime vuonna pieni ongelma, joten sitä täytyy miettiä tänä vuonna melko paljon jo perustusvaiheessa. Osaan riittää viime vuonna hankittu kastelujärjestelmä, mutta lopuille jotain, mitä?

Viime vuoden hauskoihin kokeiluun liittyy mandariinipuut. Kyllä monikossa! Keväällä, tai alkutalvea se taisi vielä olla, söin mandariineja, joissa oli enemmän kiviä kuin laki sallisi. Sain ajutuksen, että kokeillaan miten nämä lähtevät kasvamaan ja kolme siemenkiveä päätyi esikasvatukseen ja sieltä sitten vähän isompaan purkkiin ja lopulta kasvihuoneeseen. Kesän aikana pituutta tuli parisenkymmentä senttiä kullekin kasville ja näyttivät näin maallikon silmin hyvävointiselta. Syksyllä evakoin ne varastoon ja kun valoa piti niille kuitenkin taata, niin kävin hakemassa Ikeasta pari halpaa seinään kiinnitettävää hyllyä ja askartelin ne varaston ikkunan alle. Tässä ne nyt sitten viettävät talvea. Ainakaan vielä eivät näytä olevan moksiskaan Suomen talvesta. Asiaa toki auttanee se, että varaston patteri sijaitsee niiden alla. Ja kun patteri on alla, niin täytyy olla varovainen kastelun suhteen. Tämän ratkaisin laittamalla purnukat muovisiin karkkirasioihin. Puutarhajutut vaativat toisinaan uhrautumista...

Kasvihuoneen viereen pihan perukoille marjapensaiden ja luumupuiden luo askarreltiin viime vuonna istutusaltaita ja niiden väliin kivilaattapolkuja. Työ tosin jäi hieman vaiheeseen, kun kesä oli niin kuiva, että kaivuutyö oli käsipelillä lähes mahdotonta. Loppukesän sateet pehmittivät maan ja työ pääsi jatkumaan. Samalla tuli askarreltua myös ulkoallas kausi-isutuksiin. Jaoin altaan kahtia, joista toinen puoli on pyhitetty mintulle (mintun synonyymisana lienee mojito, mutta minttu toimii yllättävän hyvin myös salaateissa) ja toinen puoli... sinne tulen näillä näkymin laittamaan porkkanaa. Uusi kokeilu, ei muuta.
Perinteiset salaatit ja perunat tulevat varmasti. Niistä on niin hyvät kokomukset parilta vuodelta. Taisin jo kerran luvata kertoa perunasäkeistä, joten se tulee seuraavassa postauksessa. Jotta unelmat eivät olisi pelkästään puutarhaan liittyviä, niin laitetaan tarinaa tulemaan tuosta edellämainitusta rakennelmasta.

Minttu odottaa jo kovasti pääsyä ulkoaltaaseen.

Näillä eväillä tähän vuoteen ja kova tsemppaus päälle myös kirjallisella puolella ;-)